Raskain mielin kirjoitan tätä ja pelkään pettäväni teidät lukijat, koska lupasin jouluosan. En kuitenkaan saa tehtyä sitä.
Olen huomannut, että Johannan ja Januksen luokka muistuttaa rakenteeltaan omaa luokkaani yläasteella. Yhtä klikkiytynyt ja tiettyjä syrjittiin. Vaikka tässä tarinassa kaikilla on sentään kaveri, tietyt kohdat tuovat liikaa mieleen yläasteen kipeät muistot joita prosessoin nyt lukiossa. (Siellä ei enää tarvitse olla yksin. Ihanaa. <3) Ehkä jatkan tätä taas joskus. Varmaankin aloitan jossain vaiheessa taas uuden tarinan tai palaan Mesijärvien pariin.
Käyn edelleen lukemassa blogeja ja yritän kommentoida. Vaikka tauotankin kaikki, se ei tarkoita koko blogitouhun poistamista. :)
Hyvää joulua kaikille.
Sääli! :( Mun kuitenkin pitää sanoa, että itse olen hyötynyt kipeiden asioiden käsittelystä kirjoittamisen keinoin. Olen kirjoittanut lapsuudestani alkoholistiperheessä kokonaisen kirjan ja se auttoi mua paljon. Kannattaa siis kuitenkin miettiä, olisiko jatkamisesta enemmän hyötyä kuin haittaa :) Kaikilla se ei tietenkään toimi, joten muista, että jos kirjoittaminen tekee kipeää, voi olla ihan hyvä ajatus taukoilla!
VastaaPoistaTsemppiä!
- Irvis sopista ja De Luca Trilogysta
Minäkin prosessoin kirjoittamalla runoja ja ehkä tämäkin oli jotain alitajuista prosessointia. Tässä tarinassa on kuitenkin se vika, että joudun palaamaan muistoihin ja niiden tuomiin tunnelmiin aina kun teen kohtausta koulusta. Ei auta, vaikka tekisin osan, jossa kaikki luokan ongelmat puretaan auki.
PoistaHei. Löysin tämän tarinan simstarinasopista vasta tänään, ja lähestulkoon aloin nauraa. En tarinallesi. Tarinasi oli hyvä, ja vaikuttaisi ihan onnistuneeltakin, mutta se ei ollut tämän kommentin pointti. Meinasin alkaa nauraa, koska olen juuri tällä hetkellä itse tekemässä omaan simsblogiini tarinaa Januksesta ja Johannasta, mutta näemmä joku on jo ehtinyt apajille :D . Eipä siinä nyt sitten mitään. Hauska yhteensattuma vain. Oma tuleva tarinani tosin keskittyy enemmän siihen kuuluisaan katoamiseen, kuin Januksen ja Johannan lapsuuteen.
VastaaPoistaHauskaa ja mielenkiintoista on todellakin lukea muiden versioita näistä kahdesta hahmosta. Kivasti olet toteuttanutkin, vaikka ladattuja tai poseja ei tässä näyttäisi paljoa käyttäneen. (tai sitten minulla on vain näössä vikaa) Nostaisin hattua... *heiluttaa kissankorvia, koska kissat eivät käytä hattuja*, jos omistaisin sellaisen.
Harmi, jos et enää jatka tätä. Jos uutta osaa ilmestyy, niin jatkan kyllä lukemista. Ymmärrän kyllä tuon, että luokkakohtaukset repivät kipeitä muistoja auki. Itsekin kun olen joutunut koulussa kokemaan kaikenmoista.
Olisi kiva, jos jatkaisit tätä, hyvää loppuvuotta, ja toivottavasti kommentistani sai edes jotakin selkoa.
-Black Cat-
Minäkin taisin löytää blogisi! :D :D. Aloin kanssa nauramaan samoista syistä. Sehän on, että jos valmishahmoja käyttää niin kaikkea voi sattua...
VastaaPoistaKäytän ladattuja. (Esim. päähenkilöiden nykyiset vaatteet ovat ladattuja kenkiä ja asusteita lukuun ottamatta. Pidän kuitenkin kolmose valmiista tavaroista, joten en näe mitään suurempaa syytä ladata paljon. Siksi ladatut maastoutuvat melko hyvin. Poseja olen opetellut käyttämään vasta tätä tarinaa tehdessä. Oikeastaan uusimmassa on ensimmäisiä posekohtia.
Kiitos kehuista. Välillä tekisi mieli jatkaa, mutta epäilen, että sen jälkeen tekisi mieli lopettaa.