Osa 1; Uusi tyttö koulussa

Janus istui luokassa. Oli normaali aamu: Muut juttelivat iloisesti odotellessaan että opettaja aloittaisi tunnin. Janus istui hiljaa yksin katsoen silmä kovana taululle, vaikka siellä ei ollut yhtään mitään erikoista. Hänellä ei vain ollut muutakaan tekemistä. Opettaja saisi jo aloittaa tunnin, Janus ajatteli. Silloin muut hiljenisivät ja hän olisi tasaveroinen heidän kanssaan.

 -Hyvää huomenta, opettaja toivotti.
-Hyvää huomenta Amanda, lapset vastasivat kuorossa.
Opettaja vilkaisi hermostuneen oloisena luokkaa.
-Onko... hän aloitti. Silloin oveen koputettiin.

-Anteeksi, että olen myöhässä, sanoi pieni tyttö, jota Janus ei ollut tavannut koskaan aiemmin.
-Minulla on kaikki kadonnut muutossa, tyttö jatkoi hengästyneenä.
-Ei se mitään, opettaja hymyili. -Olit Johanna, eikö niin?
-Olen, Johanna vastasi.

Opettaja ohjasi Johannan istumaan Januksen viereen. Janus vilkaisi tätä arvostelevasti. Oliko uusi tyttö taas joku hihittelijä? Tai sellainen joka naureskeli selän takana? Janus päätti olla huomioimatta tyttöä millään lailla. Hän varmasti saisi ystäviä toisista tytöistä.
-Ottkaa matematiikan vihkonne esiin. Tämän tunnin aiheena on viiden kertotaulu, opettja sanoi.

Joku kertaa joku on joku. Helppo nakki, Janus ajatteli. Yksi kertaa viisi on tietenkin viisi. Kaksi kertaa viisi on viisi plus viisi eli kymmenen. Kolme kertaa viisi on kymmenen plus viisi, siis viisitoista, Janus laski.

-Läksyksi tulee kotinurkka, opettaja sanoi, kun tunti oli lopussa ja Janus oli laskenut koko sivun ja kaikki lisätehtävätkin. Kaikki nousivat ja lähtivät ulos.

Janus istui taas vakiopaikallaan pihan reunassa poissa muiden tieltä. Johanna joka tutki pihaa pysähtyi hänen viereensä.
-Miksi sinä istut siinä yksin? hän kysyi.
-Mitä se sinulle kuuluu? Janus mutisi.

Johanna istui hänen viereensä.
-Miksi et mene muiden tyttöjen kanssa? Janus kysyi.
-Koska heillä kummallakin on kaveri. Minä en halua, että sinä istut tässä yksin, Johanna sanoi.
-Mutta entä jos minä haluan?
-No. Voin minä häipyäkin, jos sinä oikesti haluat istua tässä yksin, kun kaikki muut leikkivät toisten kanssa, Johanna sanoi. -Mutta minun vanhassa koulussa opettaja sanoi aina, että ketään ei saa jättää yksin.

Janus kiinnostui. -Mistä te muutitte?
-Appaloosa Plainsista, koska isä sai töitä täältä. Se on ammattibloggaaja nyt, Johanna kertoi.
-Meidän suku on asunut täällä aina. Sanotaan että Goottilat perustivat Sunset Valleyn, Janus kertoi.
-Isä asui täällä lapsena. Pienempänä oli aina niin kiva käydä mummulassa, Johanna sanoi. -Mummi kuoli puoli ja pappa kaksi vuotta sitten.

-Minullakin on kuollu paljon. Ne kaikki on haudattu meidän kodin pihalle, Janus sanoi.
-Ai sinä asut siinä isossa ja harmaassa talossa. Minun veli miettikin mummin hautajaisissa, että mikä kumman talo se on.
-Onko sinulla veli? Janus kysyi.

 -On. Mikael on jo menossa lukioon ja aikoo hakea Verkkarivaaran urheiluoppilaitokseen, kertoi Johanna. Kello soi. -Oho! Pitää varmaan mennä sisälle.

Seuraavalla tunnilla oli ympäristö- ja luonnontietoa.
-Tänään aloitetaan ryhmätyöprojeksti, sanoi opettaja. -Jokainen ryhmä saa tutkimuskohteekseen jonkun tämän kaupungin julkisista tiloista eli vaikkapa koulun, kaupungintalon, sairaalan tai hautausmaan.
-Saako itse valita ryhmät? Ethan Bunch kysyi.
-Tehkää pulpettiparin kanssa. Ensin teidän pitää valita aihe.

Janus ei ymmärtänyt kuinka hän suostui Johannan kutsuun, mutta koulupäivän päättyessä hän huomasi istuvansa tämän vieressä koulubussin etupenkillä.
-Minulle tulee autossa helposti huono olo, Johanna kertoi. Janus oli juuri vastaamassa, mutta Johanna huomasi jotain: -Katso! Meidän koti on tuossa. Näetkö?

Janus seurasi Johannaa sisälle taloon.
-Kotona ollaan! Johanna huikkasi. Kukaan ei vastannut. -Jaa. Kaikki ovat jossain muualla. Mikael pyrkii tänään koulun jalkapallojoukkueeseen. Äiti ja isä on varmaan töissä. Äiti siis sai sen työn kirjakaupasta, Johanna sanoi. -Tehdäänkö läksyt ensin?
-Jos aloitetaan ryhmätyöstä. Matikkaa on vasta ylihuomenna, Janus ehdotti.

 -Aloitetaanko, että kirjoitetaan ylös kaikki mitä me jo tiedetään meidän aiheesta? kysyi Johanna.
-Tehdään niin. Mikä se meidän aihe oli?
-Hautausmaa. Se tyttö, jolla oli valkoinen rusetti sanoi, että me otetaan hautausmaa ja opettaja hyväksyi sen.
-Jaa. No tehdään sitten hautausmaasta.
-Se oli huono vitsi, Johanna sanoi. -Mutta minusta sinä olet kiva.

-Nimi oli Kaunislevon hautausmaa, Janus muisti.
-Kirjoitetaan muistiin, Johanna sanoi ja kirjoitti. -Sinne on haudattu paljon tämän kaupungin entisiä asukkaita, hän lisäsi sitten.
-Ei kuitenkaan kaikkia, Janus huomautti.
-Tiedän.

-Siellä on mausoleumi, jonka nimi on Vainajalan suvun mausoleumi, Janus kertoi.
-Ai. Tiedätkö muuta?
-En. Pitää katsoa huomenna koulussa, kun tehdään tätä, Janus sanoi.
-Vaikka niin. Tuleeko vielä jotain mieleen? Johanna kysyi.
Janus pudisti päätään. Kännykkä hänen taskussa kilahti.
-Se on viesti äidiltä. Minun pitää mennä syömään, hän sanoi.

Janus nousi ja lähti.
-Nähdään koulussa, hän sanoi. Johanna loi vielä viimeisen silmäyksen vihkoon ja sulki sen.

Ykkösosa ulkona! Miltä vaikutti? Olisi mukavaa saada palautetta.
    Olen ihmeissäni miten nopeasti voi saada osia valmiiksi, mutta tämä ei olekaan sellaista pakkopullaa kuin Mesijärvet. Oikeastaan minulla on seuraavaankin osaan jo kaikki kuvat... Yritän saada valmiiksi ensi viikolla. :)